Kuva Jussi Sauramo

Damon on ensimmäinen kultaiseni. Se on minulle aina elämäni koira, toista samanlaista ei tule. Se vei minut kultaiseen maailmaan. Damonin yltiöpositiivinen luonne on jaksanut kannattaa yli huonojen aikojen ja murheiden. Kierrettyäni sen kanssa näyttelyissä nuorena poikana ja saatuamme H:ta ja EH:ta vuoron perään ajattelin, että no se saa olla ihan sitten kotikoira, mutta kuinkas ollakaan sain kuitenkin ajatuksen 2001 lähteä GR:n päänäyttelyyn. Damon oli tuolloin 4,5-vuotias ja voitti siellä ensimmäisen sertinsä ja siitä se sitten alkoi…vuonna 2003 toukokuussa. Damon valiotui Kurpan Kirsin ansiosta, minun maatessa synnytysosastolla.

Damon Kennelliiton jalostustietokannassa >>

Jälkeläiset

Damonilla on tänä päivänä lähes 70 jälkeläistä. Jälkeläisten terveys on ainakin tähän mennessä näyttänyt hyvältä. Vuoden 2007 loppupuolella jälkeläisistä on kuvattu 84%. Näyttelymenestys on ollut varsin mukavaa. Erityisen onnellinen olen ollut, kun olen tavannut pennunostajia. He ovat olleet onnellisia koiriensa luonteista ja siitä kuinka ne ovat toimineet perheen arkielämässä loistavasti. Damon on siis selvästi periyttänyt luonnettaan; asia, joka on itselleni kultaakin kalliimpi juttu.

Nykyisin Damon viettää lepposia eläkepäiviä, tai no ehkä ei niin leppoisia... Damonille on iskenyt joku ”eläkehulluus” se saa aivan mielettömiä hepuleita pihalla, kaivaa elämänsä innolla hiirten ja myyrien koloja. Se saattaa teilata takamuksellaan meikäläistä ja haukkuu….Pappa on elämänsä kunnossa!

Damon tietää olevansa aina talon herra ja kulkee pihalla tasan tarkkaan arvonsa tuntien, kuitenkin välillä pellolla tuhatta ja sataa viilettäen.

Damonista on minulla ollut kaksi tytärtä; kotona asuva Renée ja edesmennyt Hilda. Molemmat ovat olleet aivan supersuloisia tyttöjä, jotka tuovat paljon isänsä ominaisuuksia esiin!

Kuva Jussi Sauramo