etusivu koiramme kasvatit jalkelaiset pennut kuulumiset tulokset kuvat linkit

Kultainennoutaja, narttu

syntynyt
isä
emä

kasvattaja
omistaja

terveys



saavutukset

26.9.2003
Fin MVA Karvin Latest Hit
Karvin Fina Finlandia

Helena ja Heidi Karves
Helena Karves ja Taina ja Teemu Kaleva

lonkat A/A
kyynärpäät 0/0
silmät terveet

näyttelyt

6 x ROP ja 1 x VSP pentu
RYP - 1, BIS-1 pentu Åbo Open Show´ss 2004
Palkittu Lislone Puppy Trophy´lla (Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen paras kultainen pentu)
3 x SERT, 8 x vara-SERT
2 x CACIB, 4 x vara-CACIB, vara - CACIB Virosta
2 x ROP
BIS Club Show´ssa 2005

muut:

hyväksytty noutajien taipumuskoe

Renee hurmasi minut heti tupsahtaessaan maailmaan, siinä pötkössä oli jotain mikä minua ”kosketti” (olin seuraamassa Fincan synnytystä). Kävin Suinulassa katsomassa pentuja monesti ja oli minun onneni, että Helena ei löytänyt heti sijoituskotia ja sain hyvän ”syyn” puhua Teemun ympäri. Renee sairasti heti pienenä valtavan rajua ripulia ja välillä luulin jo että se ei selviä siitä, mutta oikeiden lääkkeiden avulla neiti alkoi piristyä, kasvaa ja kehittyä. Uskon että tällä sairastelulla oli osa syynsä sille, että Renee jäi niin pieneksi.

Renee on ollut aina mielestäni kaunis kuin kukkanen. Sillä on mielettömän kaunis pää ja ilme, erinomaisesti kulmautunut etuosa ja takaosa, suora selkälinja ja oikea hännänkiinnitys. Nämä on tietenkin omistajansa näkökulmasta, mutta tuomarit ovat useasti olleet samaa mieltä. Ainoa puute on, että neiti on niin pieni, mutta kuitenkin se omaa erinomaiset mittasuhteet. No täydellistä koiraahan ei ole olemassa, joten… Renee valioitui heti ensimmäisessä mahdollisessa näyttelyssä vuonna 2005 SNJ:n päänäyttelyssä.

Reneellä oli jo pienenä äärimmäisen hyvät taipumukset ja sen treenaminen on ollut aina kovin helppoa, suuren miellyttämishalunsa vuoksi. Reneen eka taippariyritys oli sen ollessa 8kk Virroilla ja NIIN pienestä jäi kiinni, kun se ei hakenut kauimmaista lokkia lettorannasta. Hakuruudun se oli tuolloin selvittänyt jo hienosti. No kävin sen kanssa kolmissa taipparissa ja aina jäi siitä kiinni, että kauin varis jäi ruutuun, itseluottamus ei pikkuneidillä riittänyt.

Lokakuussa 2004 viime hetkellä pyysin ystävääni Virpiä ottamaan hihnan pään ja se kannatti. Renee läpäisi taipparin tuolloin, ei ollut enää jännittäjää hihnan toisessa päässä eli minua! Treenasin jonkun aikaa taipparien jälkeenkin ajatuksena joskus startata Nomessa. Se ajatus kuitenkin hiipui, kun vaikeutimme maastoja, joka samalla kävi hankalammasi pikkukoiralle.

Reneellä on isänsä lailla superluonne, en haluaisi siihen mitään lisää, se on juuri sellainen kun itse kultaisella haluaisin nimenomaan olevan. Reneestä on tullut Teemun ”vauva”, se mielistelee Teemua ja tietää pääsevänsä sillä sohvalle kainaloon. Tämä hymytyttö on kerännyt itselleen ”faneja” ympäri Suomea, se on sulattanut monen sydämen juuri sillä viehättävällä hymyllään.

Renee Kennelliiton jalostustietokannassa >>



Web design Niina Laurila